Olen käynyt Rasalassa melkein joka viikko, välillä päässyt ajamaankin. Muutaman kerran ollaan käyty 3-v oripoikia Jounin kanssa kahestaan ajamassa. On se ihan huisin mukavaa, tuntuu että kasvaa sarvet päähän. Tekee mieli pyytää hevoselta enemmän, mut sit toisaalta pikkusen hirvittää kun miulla ei sitä ajokokemusta niin paljoa ole. Mutta onneks nuo miun ajokit on olleet sellasia helppoja, ei oo ollu paniikkia että en sais pidettyä.
Heinäkuun 6 päivä tuli tasan puoli vuotta siitä kun se muutti Rasalaan. Hevonen on muuttunut siitä kyllä aivan totaalisesti, joten voi sanoa että siinä kotiutumisessa meni se 6 kk. Tamma on tallin kovin hörisijä ja höpöttelijä, jos Einaria ei lasketa (ruoka-aikaan). Pikkuviat on poistuneet, nykyään se antaa kiinni vaikka tietäisi että joutuu lenkille ja pomput ovat jääneet (kai lähes kokonaan).
Sivusta olen seurannut että varusteet ovat vähentyneet, enää ei ole huppuja, lappuja, häntäremmiä eikä potkuremmiä. Kärrytkin on vaihtuneet koppiksista hiittikärryihin.
Mutta näistä muutoksista iloitaan, todellakin :)
Ja pesun jälkeen tietenkin tarhaan piehtaroimaan... Voi elämä.
Jäbäleissön <3
Huispasta löytyi tällainen kuva Lappeen raveista keväältä. :)



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti