torstai 25. joulukuuta 2014
torstai 4. joulukuuta 2014
1.53 LÄPI!
Se olisi sitten opetuslähtö ajettu miun tuittupää tammalla :D
Lähdettiin raveihin kolmen maissa, opetuslähtö oli klo 16.30. Pientä jännitystä aiheutti Jarran kiinnisaaminen tarhasta, se intoutui taas revittelemään ja pukittelemaan sekä leikkimään kissa-hiiri leikkiä. Lankaan tosin meni, ei se voinut taaskaan vastustaa vihreää ruohotukkoa jonka vaivalla keräilin omenapuiden juurilta ja sieltä missä vähänkään vielä vihersi.
Hirveellä tohinalla kamat kasalle, hevoset käytävälle ja puunaamaan... Harjasin, selvitin hännän ja harjakset sekä väänsin nutturan tamman otsalle. Se on niin topakka neiti että juoksee nuttura tiukalla :D Huispa oli myös ilmoitettu raveihin neljänteen lähtöön juoksemaan. Se sai saman käsittelyn kun Jarra, tosin otsalle väännettiin letti. Sitten vaan loimet niskaan ja koppiin.
Lähettiin Jounin kanssa kahestaan, ja jo matkalla toivoin että siskonsa tulisi myös auttamaan varikolle. Onneksi Niina ilmestyikin melkeinpä heti sinne. Huispalla ei ollut mikään kiire joten se jätettiin koppiin odottelemaan.
Jarra saatiin nopeasti valmiiksi ja se käytiin tunnistamassa. Ihmettelin kun ratahenkilökuntaan kuuluva nainen kattoi miuta jotenkin omituisesti hymyillen ja tutkaili hevosen papereita tarkkaan. Jälkeenpäin sitten selvisi että juuri tämä kyseinen nainen oli harkkareissa nähnyt Jarran vimmatun pukkikohtauksen jonka kokolaput saivat aikaan... Ajatellut varmaan että "Ei hitto, nää on ihan hulluja kun ovat tuollasen oppariin ilmoittaneet"
Juuri kun Jouni lähti katokselta radalle lämmittämään paikalle ilmestyi iloinen joukko tuttuja ihmisiä. Jarran kasvattajat olivat lähteneet ystävineen paikan päälle katsomaan tamman raviuran ensimmäistä askelta. Oli ihana yllätys nähdä heidät vaikka miun jännitys ja pelko vaan lisääntyi entisestään kun yleisöäkin oli tullut paikalle :D
Jouni ei enää tullut katokselle ollenkaan vaan lämmitti hevosta vähän pidempään radalla. Kotoa lähtiessä Jarra tuntui olevan kuin lentokone mutta radalla se onneksi rauhottui huomattavasti. Ja eipä mennyt kauaakaan kun kuuluttaja alkoi kuuluttamaan opetuslähtöön osallistuvia hevosia lähtöpaikalle.
Aika tuntui pysähtyvän kun hevoset pyörivät volttiringissä ja ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen kajahti "Yksi... kaksi... AJA!" Ja niin ne pyrähtivät matkaan, Jarra pääsi keulaan ja sai rinnalleen Okkolinin ajaman Rannan Rinsessan. Ensimmäinen 500 meni ajalla 2.00, toinen 58.0, kolmas 46.0 ja viimeinen 500 tultiin 48.0. Loppusuoralla Jarra menetti keulapaikkansa Vinha-Topille ja saapui toisena maaliin ajalla 1.53.
Linkki opetuslähtöön
Aivan mieletön tunne!!! Läpi meni, aivan käsittämättömän huippua. Ja mitä parasta, hevonen toimi hyvin. Ohjastajakin tuntui olleen tyytyväinen. Tavoitteena oli ollut alun perin että 50 % neljästä tallin nuoresta hevosesta menee opetuslähdön ajallaan, ja Jarra nosti sen luvun jo 75 prosenttiin. Einari aloitti, Kimmo juoksi opparin vajaa kuukausi sitten ja Jarra nyt. Kekellä sitä ei ole tarkoituskaan enää ajaa, sillä siitä tuli pari päivää sitten ruunapoika. Jos se huutelu jäisi vähemmälle ja se keskittyisi paremmin juoksemiseen.
Nuoret- lähtöjä suunnitellaan sitten vasta ensi vuoden puolella. Nyt ei ole enää kiire, tavotteissa ollaan :)
Lähdettiin raveihin kolmen maissa, opetuslähtö oli klo 16.30. Pientä jännitystä aiheutti Jarran kiinnisaaminen tarhasta, se intoutui taas revittelemään ja pukittelemaan sekä leikkimään kissa-hiiri leikkiä. Lankaan tosin meni, ei se voinut taaskaan vastustaa vihreää ruohotukkoa jonka vaivalla keräilin omenapuiden juurilta ja sieltä missä vähänkään vielä vihersi.
Hirveellä tohinalla kamat kasalle, hevoset käytävälle ja puunaamaan... Harjasin, selvitin hännän ja harjakset sekä väänsin nutturan tamman otsalle. Se on niin topakka neiti että juoksee nuttura tiukalla :D Huispa oli myös ilmoitettu raveihin neljänteen lähtöön juoksemaan. Se sai saman käsittelyn kun Jarra, tosin otsalle väännettiin letti. Sitten vaan loimet niskaan ja koppiin.
Lähettiin Jounin kanssa kahestaan, ja jo matkalla toivoin että siskonsa tulisi myös auttamaan varikolle. Onneksi Niina ilmestyikin melkeinpä heti sinne. Huispalla ei ollut mikään kiire joten se jätettiin koppiin odottelemaan.
Jarra saatiin nopeasti valmiiksi ja se käytiin tunnistamassa. Ihmettelin kun ratahenkilökuntaan kuuluva nainen kattoi miuta jotenkin omituisesti hymyillen ja tutkaili hevosen papereita tarkkaan. Jälkeenpäin sitten selvisi että juuri tämä kyseinen nainen oli harkkareissa nähnyt Jarran vimmatun pukkikohtauksen jonka kokolaput saivat aikaan... Ajatellut varmaan että "Ei hitto, nää on ihan hulluja kun ovat tuollasen oppariin ilmoittaneet"
Kuva harkkareista ne pahamaineiset kokolaput päässään
Kameraa ei opparissa valitettavasti ollut mukana mutta
harkkarikuvat saavat nyt kuvittaa tämän tekstin...
harkkarikuvat saavat nyt kuvittaa tämän tekstin...
Juuri kun Jouni lähti katokselta radalle lämmittämään paikalle ilmestyi iloinen joukko tuttuja ihmisiä. Jarran kasvattajat olivat lähteneet ystävineen paikan päälle katsomaan tamman raviuran ensimmäistä askelta. Oli ihana yllätys nähdä heidät vaikka miun jännitys ja pelko vaan lisääntyi entisestään kun yleisöäkin oli tullut paikalle :D
Jouni ei enää tullut katokselle ollenkaan vaan lämmitti hevosta vähän pidempään radalla. Kotoa lähtiessä Jarra tuntui olevan kuin lentokone mutta radalla se onneksi rauhottui huomattavasti. Ja eipä mennyt kauaakaan kun kuuluttaja alkoi kuuluttamaan opetuslähtöön osallistuvia hevosia lähtöpaikalle.
Aika tuntui pysähtyvän kun hevoset pyörivät volttiringissä ja ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen kajahti "Yksi... kaksi... AJA!" Ja niin ne pyrähtivät matkaan, Jarra pääsi keulaan ja sai rinnalleen Okkolinin ajaman Rannan Rinsessan. Ensimmäinen 500 meni ajalla 2.00, toinen 58.0, kolmas 46.0 ja viimeinen 500 tultiin 48.0. Loppusuoralla Jarra menetti keulapaikkansa Vinha-Topille ja saapui toisena maaliin ajalla 1.53.
Linkki opetuslähtöön
Aivan mieletön tunne!!! Läpi meni, aivan käsittämättömän huippua. Ja mitä parasta, hevonen toimi hyvin. Ohjastajakin tuntui olleen tyytyväinen. Tavoitteena oli ollut alun perin että 50 % neljästä tallin nuoresta hevosesta menee opetuslähdön ajallaan, ja Jarra nosti sen luvun jo 75 prosenttiin. Einari aloitti, Kimmo juoksi opparin vajaa kuukausi sitten ja Jarra nyt. Kekellä sitä ei ole tarkoituskaan enää ajaa, sillä siitä tuli pari päivää sitten ruunapoika. Jos se huutelu jäisi vähemmälle ja se keskittyisi paremmin juoksemiseen.
Nuoret- lähtöjä suunnitellaan sitten vasta ensi vuoden puolella. Nyt ei ole enää kiire, tavotteissa ollaan :)
Kiitos punatukkaiselle tästäkin elämyksestä! <3
maanantai 24. marraskuuta 2014
Jännitystä ilmassa
SE hetki on koittanut. Vaikka tiesin että se tapahtuu nyt, silti listat nähtyäni rupesin tärisemään ja jännittämään ja voimaan pahoin :D
_Opetuslähtö_
APUA!!!!!
Miun tuittupää tamma on osallistumassa opetuslähtöön! Ihan mieletöntä että ollaan päästy tähän pisteeseen. En olisi ikinä uskonut että Jarra kehittyy vuodessa niin, että sillä voidaan edes harkita opparia. Tämä on jo saavutus sinänsä. Ja jos se ei mene sitä läpi niin se ei haittaa koska olen jo tyytyväinen tähänkin tilanteeseen.
Tämä päivä on muutenkin erityislaatuinen, sen lisäksi että Jarra ilmoitettiin tänään opetuslähtöön, on se myös ollut tasan vuoden miun omistuksessa. Etappi sekin!
Tässä vielä viime lauantaisen harjoitusravilähdön tulokset...
Lähtö 5 tas.ajo 2100 m 2.00,0 (tasavauhtinen)
1. 1 Jarra/Jouni Heimala 57,9
2. 2 Jottamoinen/Tapani Hautala 58,5
500 m väliajat. 61,0/1-58,0/1-58,0/1-54,5/1
Ja muutama kuva vuoden takaisesta ensimmäisestä kohtaamisesta...
_Opetuslähtö_
APUA!!!!!
Miun tuittupää tamma on osallistumassa opetuslähtöön! Ihan mieletöntä että ollaan päästy tähän pisteeseen. En olisi ikinä uskonut että Jarra kehittyy vuodessa niin, että sillä voidaan edes harkita opparia. Tämä on jo saavutus sinänsä. Ja jos se ei mene sitä läpi niin se ei haittaa koska olen jo tyytyväinen tähänkin tilanteeseen.
Tämä päivä on muutenkin erityislaatuinen, sen lisäksi että Jarra ilmoitettiin tänään opetuslähtöön, on se myös ollut tasan vuoden miun omistuksessa. Etappi sekin!
Tässä vielä viime lauantaisen harjoitusravilähdön tulokset...
Lähtö 5 tas.ajo 2100 m 2.00,0 (tasavauhtinen)
1. 1 Jarra/Jouni Heimala 57,9
2. 2 Jottamoinen/Tapani Hautala 58,5
500 m väliajat. 61,0/1-58,0/1-58,0/1-54,5/1
Ja muutama kuva vuoden takaisesta ensimmäisestä kohtaamisesta...
tiistai 14. lokakuuta 2014
Kolmen kuukauden päivitys
Niin se kesä sitten vierähti, synkäksi syksyksi kääntyi.
Meille kuuluu hyvää ja hevosmaailmassa on tapahtunut vaikka mitä uutta.
Rasalassa ollaan oltu taas melkeinpä joka viikonloppu, milloin ollaan nostettu perunaa tai vietetty varpajaisia. Olen myös käynyt jonkin verran auttelemassa hiitillä ja harjoitusraveissa.
Rasalaan syntyi 25.9. ihana pikkuinen hevosmies. Nyt on vauvan tuoksua talo täynnä! Tekisi mieli olla siellä kokoajan hevosia hoitelemassa ja vauvaa paapomassa mutta nämä työt vähän sotkevat jälleen... Viikonloputkin menevät varsin tehokkaasti kiväärin seurassa hirvipassissa istuen.
Työkuviotkin on muuttumassa vuoden vaihteen jälkeen, jolloin siirryn Lappeenrantaan myyjäksi. Oma myymälä Parikkalassa valitettavasti lakkautetaan. Tavallaan ihan kivaa, pääsen töiden jälkeen tallille... Siinä vaan on se vaara että on kotona vasta iltakymmeneltä. Ei hyvä homma, varsinkaan kun omat lapset ovat noin pieniä vielä.
Tässä kävi sellainenkin hassu homma että vahingossa ostettiin yksi hevonen lisää. Talliin muutti 12.9. uusi lämminverinen. Enricosin, tuttavallisemmin Enska tai Pizza, tarttui meidän matkaamme Ypäjän hevoshuutokaupasta. Ostamaan ei lähdetty, ei todellakaan. :D Lähtiessä oli jo tieto että taloon ei välttämättä mahdu enää yhtään hevosta. Mutta vahingollehan ei enää mahda minkään, varsinkaan sen jälkeen kun se on jo tapahtunut.
Enska kävi muutama viikko huutokaupan jälkeen Laukaassa irtopalaleikkauksessa koska sillä oli molemmissa kintereissä isot irtopalat. Leikkauksesta se on toipunut toistaiseksi hyvin.
Luonteeltaan varsa tuntuisi olevan rauhallinen, saa nähdä miten ajaminen alkaa sujumaan. Se on siis ajolle opetettu ja jonkun verran jo ajettukkin. Einariin verrattuna se näyttää vielä tosi varsamaiselta ja takakorkealta. Einari oli siis jo vuosi sitten paljon kompaktimman näköinen tapaus.
Suku on Enricosinilla ihan mukava varsinkin emän puolelta. Emä, Caravan Lane on jättänyt mm. Amanda Duon 12,7aly (Villinmiehen tammakilpailun 4. sija, St Legerin 3. sija kaksi kertaa, Tammaderbyn 2. sija ), Elvis Duon 12,7aly (3-v kymenlaaksoajon 3. sija) ja Fabrice Duon 14,3ake (3-v biofarm cupin 3. sija, Kriteriumin 7. sija).
Isä Berto Primon ensimmäinen Suomessa syntynyt ikäluokka on nyt 4- vuotias, parhaimpina Make me Happy 13,8ake ja Berto Vaikko 14,5aly.
Kirjoitustauon aikana tallista lähti taivaslaitumille maailman kiltein Kaipia- ruuna, jonka kilpaura ei enää valitettavasti jatkunut jalkavaivojen vuoksi ja sunnuntaina 21.9. haettiin Velho-ori takaisin kotiin kanavanlaidalta orilaitumelta. Siinä hevosvaihdokset, muuten mennään samalla kokoonpanolla.
Velho muuten valittiin kilpailukutsut-lehden kuukauden varsaksi tässä kuussa. :) Hempatin Vempatti, erikoisen näköinen eläin. Näinköhän kantaa sabino-geeniä tai on väriltään suomenkirjava? Olisi kiva testauttaa.
Einari suoritti opetuslähdön 29.8. Lappeen radalla. Sillä on käyty harjoitusraveissa ja Nuoret- lähdöissä pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla juuri ennen lähtöä se alkoi ontumaan ja joutui jäämään pois. Ontuminen johtui todennäköisesti kavioon jääneestä kivestä koska ongelma poistui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Toisella kertaa päästiin jopa juoksemaan, saldona oli tosin hml. Hyvin varsa kuitenkin juoksi, kolmantena tuli maaliin ajalla 25,9. Parasta oli se että se pääsi juoksemaan monissa eri asetelmissa; toisten takana, pussissa, rinnalla jne. Hyvää harjoitusta nuorelle pojalle.
Harjoitusraveissakin käytiin jo. Sitä ennen oltiin kerran käyty kolmen muun 3-vuotiaan tamman kanssa hiitillä. Hiitillä se meni hyvin, eikä ollut huomaavinaankaan toisia. Volttasi hienosti, kesti hyvin mukana ja juoksi keulassakin. Vauhti oli tosin reilusti päälle kahden minuutin.
Harkkareissa sitten se päättikin että ei mene yhtään mihinkään. Ihan kun olisi mennyt käsijarru päällä. Päätään vaan viskeli eikä pyrkinyt yhtään toisten perään. Kaksi kierrosta kuitenkin juoksi mutta tyyli ei ollut mikään paras mahdollinen. Kilpailuviettiä tuohon pitäisi jostain saada, ja sitähän ei taida saada muuten kun ajamalla porukassa. Olen kuitenkin hyvin hyvin onnellinen siitä että se toimii kaikissa tilanteissa, se EI POMPI, ei häiriintynyt kilpakärryistä, ei pomppinut niitä säpäleiksi, on mukavan rauhallinen katoksella (Mitä nyt hörisi ja hirnui kaikille kavereille ympärillä) ja on miun itteni käsiteltävissä.
Hyvällä mallilla siis ollaan. Jatkoa odotellessa...
Meille kuuluu hyvää ja hevosmaailmassa on tapahtunut vaikka mitä uutta.
Rasalassa ollaan oltu taas melkeinpä joka viikonloppu, milloin ollaan nostettu perunaa tai vietetty varpajaisia. Olen myös käynyt jonkin verran auttelemassa hiitillä ja harjoitusraveissa.
Rasalaan syntyi 25.9. ihana pikkuinen hevosmies. Nyt on vauvan tuoksua talo täynnä! Tekisi mieli olla siellä kokoajan hevosia hoitelemassa ja vauvaa paapomassa mutta nämä työt vähän sotkevat jälleen... Viikonloputkin menevät varsin tehokkaasti kiväärin seurassa hirvipassissa istuen.
Työkuviotkin on muuttumassa vuoden vaihteen jälkeen, jolloin siirryn Lappeenrantaan myyjäksi. Oma myymälä Parikkalassa valitettavasti lakkautetaan. Tavallaan ihan kivaa, pääsen töiden jälkeen tallille... Siinä vaan on se vaara että on kotona vasta iltakymmeneltä. Ei hyvä homma, varsinkaan kun omat lapset ovat noin pieniä vielä.
Tässä kävi sellainenkin hassu homma että vahingossa ostettiin yksi hevonen lisää. Talliin muutti 12.9. uusi lämminverinen. Enricosin, tuttavallisemmin Enska tai Pizza, tarttui meidän matkaamme Ypäjän hevoshuutokaupasta. Ostamaan ei lähdetty, ei todellakaan. :D Lähtiessä oli jo tieto että taloon ei välttämättä mahdu enää yhtään hevosta. Mutta vahingollehan ei enää mahda minkään, varsinkaan sen jälkeen kun se on jo tapahtunut.
Enska kävi muutama viikko huutokaupan jälkeen Laukaassa irtopalaleikkauksessa koska sillä oli molemmissa kintereissä isot irtopalat. Leikkauksesta se on toipunut toistaiseksi hyvin.
Luonteeltaan varsa tuntuisi olevan rauhallinen, saa nähdä miten ajaminen alkaa sujumaan. Se on siis ajolle opetettu ja jonkun verran jo ajettukkin. Einariin verrattuna se näyttää vielä tosi varsamaiselta ja takakorkealta. Einari oli siis jo vuosi sitten paljon kompaktimman näköinen tapaus.
Suku on Enricosinilla ihan mukava varsinkin emän puolelta. Emä, Caravan Lane on jättänyt mm. Amanda Duon 12,7aly (Villinmiehen tammakilpailun 4. sija, St Legerin 3. sija kaksi kertaa, Tammaderbyn 2. sija ), Elvis Duon 12,7aly (3-v kymenlaaksoajon 3. sija) ja Fabrice Duon 14,3ake (3-v biofarm cupin 3. sija, Kriteriumin 7. sija).
Isä Berto Primon ensimmäinen Suomessa syntynyt ikäluokka on nyt 4- vuotias, parhaimpina Make me Happy 13,8ake ja Berto Vaikko 14,5aly.
Enricosin
Kirjoitustauon aikana tallista lähti taivaslaitumille maailman kiltein Kaipia- ruuna, jonka kilpaura ei enää valitettavasti jatkunut jalkavaivojen vuoksi ja sunnuntaina 21.9. haettiin Velho-ori takaisin kotiin kanavanlaidalta orilaitumelta. Siinä hevosvaihdokset, muuten mennään samalla kokoonpanolla.
Velho muuten valittiin kilpailukutsut-lehden kuukauden varsaksi tässä kuussa. :) Hempatin Vempatti, erikoisen näköinen eläin. Näinköhän kantaa sabino-geeniä tai on väriltään suomenkirjava? Olisi kiva testauttaa.
Eldon Web
Einari suoritti opetuslähdön 29.8. Lappeen radalla. Sillä on käyty harjoitusraveissa ja Nuoret- lähdöissä pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla juuri ennen lähtöä se alkoi ontumaan ja joutui jäämään pois. Ontuminen johtui todennäköisesti kavioon jääneestä kivestä koska ongelma poistui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Toisella kertaa päästiin jopa juoksemaan, saldona oli tosin hml. Hyvin varsa kuitenkin juoksi, kolmantena tuli maaliin ajalla 25,9. Parasta oli se että se pääsi juoksemaan monissa eri asetelmissa; toisten takana, pussissa, rinnalla jne. Hyvää harjoitusta nuorelle pojalle.
Einari hiitillä
Opetuslähdössä 29.8.
Linkki opetuslähtöön.
Sitten se erityinen hevonen... Jarra-tyttönen.
Jarra on kehittynyt ihan kivasti. Toimii hyvin, tosin toisen hevosen kanssa ei ole juurikaan ajettu. Yksin lähinnä. Haaveissa, eikä enää edes niin salaisissa, siintää opetuslähtö. Vauhti kai riittäisi, mutta vähän pitäisi reenata vielä. Varsinkin sitä toisten kanssa juoksemista. Ja jos sitä opetuslähtöä ei haaveista huolimatta juosta, niin sitten ei. Pakko ei ole. :)
Peltotreeniä
Jarra pääsi elämänsä ensimmäisen kerran radalle 13.9. Koppiin meno oli aluksi vaikeaa, mutta nyt neljän radalla käyntikerran jälkeen se sujuu jo hyvin. Radalla Jarra käyttäytyi aivan kympin arvoisesti, ei sätkyillyt eikä panikoinut mitään. Se oli jopa vähän pelottavan rauhallinen.
Omistajaa jännittää.
Haaveillaan...
Harjoitusraveissakin käytiin jo. Sitä ennen oltiin kerran käyty kolmen muun 3-vuotiaan tamman kanssa hiitillä. Hiitillä se meni hyvin, eikä ollut huomaavinaankaan toisia. Volttasi hienosti, kesti hyvin mukana ja juoksi keulassakin. Vauhti oli tosin reilusti päälle kahden minuutin.
Harkkareissa sitten se päättikin että ei mene yhtään mihinkään. Ihan kun olisi mennyt käsijarru päällä. Päätään vaan viskeli eikä pyrkinyt yhtään toisten perään. Kaksi kierrosta kuitenkin juoksi mutta tyyli ei ollut mikään paras mahdollinen. Kilpailuviettiä tuohon pitäisi jostain saada, ja sitähän ei taida saada muuten kun ajamalla porukassa. Olen kuitenkin hyvin hyvin onnellinen siitä että se toimii kaikissa tilanteissa, se EI POMPI, ei häiriintynyt kilpakärryistä, ei pomppinut niitä säpäleiksi, on mukavan rauhallinen katoksella (Mitä nyt hörisi ja hirnui kaikille kavereille ympärillä) ja on miun itteni käsiteltävissä.
Hyvällä mallilla siis ollaan. Jatkoa odotellessa...
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Heinäkuun terveisiä
Meikäläisellä alkoi sitten loma!! Loma starttasi käyntiin heinätöillä, nyt on ihania rapsakoita, kuivia paaleja koko tallin vintti täynnä. Reilu 4000 pientä paalia niitä taisi tulla. Kerrankin saatiin koko satsi kokonaan kastumatta katon alle.
Olen käynyt Rasalassa melkein joka viikko, välillä päässyt ajamaankin. Muutaman kerran ollaan käyty 3-v oripoikia Jounin kanssa kahestaan ajamassa. On se ihan huisin mukavaa, tuntuu että kasvaa sarvet päähän. Tekee mieli pyytää hevoselta enemmän, mut sit toisaalta pikkusen hirvittää kun miulla ei sitä ajokokemusta niin paljoa ole. Mutta onneks nuo miun ajokit on olleet sellasia helppoja, ei oo ollu paniikkia että en sais pidettyä.
Jarra on pyöristynyt, se on vähän saanu massaa harjakatto-selkäänsä. Persauksetkin on jo vähän pyöräköityneet. Sillä on ajettu koko kesä säännöllisesti ja kauramäärääkin on lisätty.
Heinäkuun 6 päivä tuli tasan puoli vuotta siitä kun se muutti Rasalaan. Hevonen on muuttunut siitä kyllä aivan totaalisesti, joten voi sanoa että siinä kotiutumisessa meni se 6 kk. Tamma on tallin kovin hörisijä ja höpöttelijä, jos Einaria ei lasketa (ruoka-aikaan). Pikkuviat on poistuneet, nykyään se antaa kiinni vaikka tietäisi että joutuu lenkille ja pomput ovat jääneet (kai lähes kokonaan).
Sivusta olen seurannut että varusteet ovat vähentyneet, enää ei ole huppuja, lappuja, häntäremmiä eikä potkuremmiä. Kärrytkin on vaihtuneet koppiksista hiittikärryihin.
Mutta näistä muutoksista iloitaan, todellakin :)
Eilen Jarra kävi elämänsä ekan kerran suihkussa. Muuvit oli kyllä kohillaan kun vettä alkoi valua päälle... Silmät vaan pyöri päässä :D Hyvin tosin rauhottui siihen.
Ja pesun jälkeen tietenkin tarhaan piehtaroimaan... Voi elämä.
Olen käynyt Rasalassa melkein joka viikko, välillä päässyt ajamaankin. Muutaman kerran ollaan käyty 3-v oripoikia Jounin kanssa kahestaan ajamassa. On se ihan huisin mukavaa, tuntuu että kasvaa sarvet päähän. Tekee mieli pyytää hevoselta enemmän, mut sit toisaalta pikkusen hirvittää kun miulla ei sitä ajokokemusta niin paljoa ole. Mutta onneks nuo miun ajokit on olleet sellasia helppoja, ei oo ollu paniikkia että en sais pidettyä.
Heinäkuun 6 päivä tuli tasan puoli vuotta siitä kun se muutti Rasalaan. Hevonen on muuttunut siitä kyllä aivan totaalisesti, joten voi sanoa että siinä kotiutumisessa meni se 6 kk. Tamma on tallin kovin hörisijä ja höpöttelijä, jos Einaria ei lasketa (ruoka-aikaan). Pikkuviat on poistuneet, nykyään se antaa kiinni vaikka tietäisi että joutuu lenkille ja pomput ovat jääneet (kai lähes kokonaan).
Sivusta olen seurannut että varusteet ovat vähentyneet, enää ei ole huppuja, lappuja, häntäremmiä eikä potkuremmiä. Kärrytkin on vaihtuneet koppiksista hiittikärryihin.
Mutta näistä muutoksista iloitaan, todellakin :)
Ja pesun jälkeen tietenkin tarhaan piehtaroimaan... Voi elämä.
Jäbäleissön <3
Huispasta löytyi tällainen kuva Lappeen raveista keväältä. :)
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Kesäkuu tulla tupsahti
Päivittelyt ovat olleet vähän aikaa jäissä kun tietokone päätti tehdä tenän. Olin juuri ehtinyt ottaa paljon kuvia Rasalasta enkä niitä päässyt sitten tänne postaamaan...
Hevosilla on kaikki ihan jees, Huispa ja Kaipia on startanneet muutaman kerran ja 3-v pojilla ovat käyneet radalla hiitillä ja mainoksia lukemassa. Olen pari kertaa ollut Jounin mukana Kouvolan raveissa apurina.
Jarra on toiminut nyt paremmin, sitä on ajettu suht säännöllisesti. Jotenkin toivotonta kirjoittaa siitä mitään tänne kun oikein mitään ei tapahdu... :D
Palajan siis kuvien kanssa myöhemmin :)
Hevosilla on kaikki ihan jees, Huispa ja Kaipia on startanneet muutaman kerran ja 3-v pojilla ovat käyneet radalla hiitillä ja mainoksia lukemassa. Olen pari kertaa ollut Jounin mukana Kouvolan raveissa apurina.
Jarra on toiminut nyt paremmin, sitä on ajettu suht säännöllisesti. Jotenkin toivotonta kirjoittaa siitä mitään tänne kun oikein mitään ei tapahdu... :D
Palajan siis kuvien kanssa myöhemmin :)
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Toisinaan tulee ikävä
Terttua, Toroskaa, Torttua. Töppö töppö Terttua. Se oli miun silmäterä. Kaunis kuin karkki, näyttelyissäkin sai vallan hyvät pisteet rakenteestaan. Mutta Terttu ei osannut ravata. Se ei ehtinyt oppia. Ja olisiko ikinä oppinutkaan, kun jo pienenä oli omaksunut peitsaamisen ei niin jalon lahjan.
Kiltti se oli. Ja ihana kaikenpuolin. Halailtava ja lelliteltävä. Hyväsukuinenkin, Hissun Tytön viimeinen varsa. Sinne lensi taivaaseen vuosi emänsä jälkeen <3
Ja Bluffia. Jonka elämän viimeiset hetket ovat syöpyneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Sen kanssa ehti touhuamaan paljon enemmän mitä Tertun kanssa. Oli harjoitusraveja, opetuslähtö ja koelähtökin. Sain itsekkin ajaa sillä useamman kerran. Starttiin asti se ei ehtinyt. Valitettavasti.
Kiltti se oli. Ja ihana kaikenpuolin. Halailtava ja lelliteltävä. Hyväsukuinenkin, Hissun Tytön viimeinen varsa. Sinne lensi taivaaseen vuosi emänsä jälkeen <3
Karvaa, likaa ja hitusen aurinkoa
Onpas kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin... Hups.
Johtunee osittain siitä että työkiireet ovat vieneet tämän naisen mennessään, Lappeenrannassakaan ei ole hirveästi tullut käytyä. Tai no, piipahdettua, mutta ilman kameraa.
Keväällä noissa karvaturrikoissa ei juurikaan kuvaamista tosin ole, voi vaan todeta että ovatpas
hirveän näköisiä elukoita. Odotan kyllä innolla sitä hetkeä kun Jarra hylkää tuon preeriaturkkinsa pois, tiukassa tosin näkyy olevan.
Sillä on kyllä merkillinen talvikarva, se ei ole järin tuuhea, mutta pituutta kyllä löytyy. Eikä se ole sellainen pehmeä villainen, vaan ennemminkin liukas. Omituinen :D
Ajohommat edistyvät sitä mukaa mitä hevonen antaa myötä. Pomppimiskohtauksia on yritetty välttää, sillä on tehty lyhyitä pieniä lenkkejä jotta unohtaisi mokoman tavan. Tapahan se on, ei sitä mihinkään kolota eikä pukittelut johdu mistään tietystä syystä. Siellä sen pääkopassa sattuu asumaan joku pieni vapaasieluinen piruparka, joka aina toisinaan näyttäytyy. Parempi että oppii siitä pois ennenkuin tulee todellakin tavaksi asti.
Kävelylenkeillä on nyt toiminut hyvin, ei ainakaan ole hirveästi moitteita kuulunut. Itse olen saanut tässä samalla vähän jäitä hattuun, pitäisi vaan yrittää malttaa ja mennä sen hevosen ehdoilla vaikka tuntuu että muut kolmevuotiaat ovat niin hirveästi edellä.
Ei tuosta kolmevuotistähteä saa tekemälläkään, eikä ehkä neljävuotiskaan mutta tavoitteena olisi kuitenkin selväpäinen pitkäikäinen kilpahevonen. Juoksu tulee sitten kuvioihin kun toimii täysin kävelyvauhdissa. Tallin omat kaksivuotiaat ovat periaatteessa samassa tasossa mitä Jarra nyt, mutta pitää kuitenkin huomioida se että sillä on ajettu ensimmäisen kerran vasta tämän vuoden puolella. Eikä hevonen opi kärryjen eteen enää kolmevuotiaana niin helposti mitä vuotiaana. Niillä on paljon enemmän voimaa ja omaa tahtoa mitä varsana.
Mutta näillä eväillä on hyvä jatkaa, säännöllisyyttä, paljon käsittelyä ja molemminpuolisen kunnioituksen lujittamista.
Velhon leppoisan piehtarointikuvan myötä hyvää Huhtikuuta!
Johtunee osittain siitä että työkiireet ovat vieneet tämän naisen mennessään, Lappeenrannassakaan ei ole hirveästi tullut käytyä. Tai no, piipahdettua, mutta ilman kameraa.
Keväällä noissa karvaturrikoissa ei juurikaan kuvaamista tosin ole, voi vaan todeta että ovatpas
hirveän näköisiä elukoita. Odotan kyllä innolla sitä hetkeä kun Jarra hylkää tuon preeriaturkkinsa pois, tiukassa tosin näkyy olevan.
Sillä on kyllä merkillinen talvikarva, se ei ole järin tuuhea, mutta pituutta kyllä löytyy. Eikä se ole sellainen pehmeä villainen, vaan ennemminkin liukas. Omituinen :D
Kävelylenkeillä on nyt toiminut hyvin, ei ainakaan ole hirveästi moitteita kuulunut. Itse olen saanut tässä samalla vähän jäitä hattuun, pitäisi vaan yrittää malttaa ja mennä sen hevosen ehdoilla vaikka tuntuu että muut kolmevuotiaat ovat niin hirveästi edellä.
Kimmo
Mutta näillä eväillä on hyvä jatkaa, säännöllisyyttä, paljon käsittelyä ja molemminpuolisen kunnioituksen lujittamista.
Velhon leppoisan piehtarointikuvan myötä hyvää Huhtikuuta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)