Toisinaan tulee ikävä

Terttua, Toroskaa, Torttua. Töppö töppö Terttua. Se oli miun silmäterä. Kaunis kuin karkki, näyttelyissäkin sai vallan hyvät pisteet rakenteestaan. Mutta Terttu ei osannut ravata. Se ei ehtinyt oppia. Ja olisiko ikinä oppinutkaan, kun jo pienenä oli omaksunut peitsaamisen ei niin jalon lahjan.

Kiltti se oli. Ja ihana kaikenpuolin. Halailtava ja lelliteltävä. Hyväsukuinenkin, Hissun Tytön viimeinen varsa. Sinne lensi taivaaseen vuosi emänsä jälkeen <3

 

 

 

 

Ja Bluffia. Jonka elämän viimeiset hetket ovat syöpyneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Sen kanssa ehti touhuamaan paljon enemmän mitä Tertun kanssa. Oli harjoitusraveja, opetuslähtö ja koelähtökin. Sain itsekkin ajaa sillä useamman kerran. Starttiin asti se ei ehtinyt. Valitettavasti.

 

 

 

Karvaa, likaa ja hitusen aurinkoa

Onpas kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin... Hups.
Johtunee osittain siitä että työkiireet ovat vieneet tämän naisen mennessään, Lappeenrannassakaan ei ole hirveästi tullut käytyä. Tai no, piipahdettua, mutta ilman kameraa.

Keväällä noissa karvaturrikoissa ei juurikaan kuvaamista tosin ole, voi vaan todeta että ovatpas
hirveän näköisiä elukoita. Odotan kyllä innolla sitä hetkeä kun Jarra hylkää tuon preeriaturkkinsa pois, tiukassa tosin näkyy olevan.

 Sillä on kyllä merkillinen talvikarva, se ei ole järin tuuhea, mutta pituutta kyllä löytyy. Eikä se ole sellainen pehmeä villainen, vaan ennemminkin liukas. Omituinen :D

 

 

Ajohommat edistyvät sitä mukaa mitä hevonen antaa myötä. Pomppimiskohtauksia on yritetty välttää, sillä on tehty lyhyitä pieniä lenkkejä jotta unohtaisi mokoman tavan. Tapahan se on, ei sitä mihinkään kolota eikä pukittelut johdu mistään tietystä syystä. Siellä sen pääkopassa sattuu asumaan joku pieni vapaasieluinen piruparka, joka aina toisinaan näyttäytyy. Parempi että oppii siitä pois ennenkuin tulee todellakin tavaksi asti.

Kävelylenkeillä on nyt toiminut hyvin, ei ainakaan ole hirveästi moitteita kuulunut. Itse olen saanut tässä samalla vähän jäitä hattuun, pitäisi vaan yrittää malttaa ja mennä sen hevosen ehdoilla vaikka tuntuu että muut kolmevuotiaat ovat niin hirveästi edellä.

Kimmo

 

 

Ei tuosta kolmevuotistähteä saa tekemälläkään, eikä ehkä neljävuotiskaan mutta tavoitteena olisi kuitenkin selväpäinen pitkäikäinen kilpahevonen. Juoksu tulee sitten kuvioihin kun toimii täysin kävelyvauhdissa. Tallin omat kaksivuotiaat ovat periaatteessa samassa tasossa mitä Jarra nyt, mutta pitää kuitenkin huomioida se että sillä on ajettu ensimmäisen kerran vasta tämän vuoden puolella. Eikä hevonen opi kärryjen eteen enää kolmevuotiaana niin helposti mitä vuotiaana. Niillä on paljon enemmän voimaa ja omaa tahtoa mitä varsana.

Mutta näillä eväillä on hyvä jatkaa, säännöllisyyttä, paljon käsittelyä ja molemminpuolisen kunnioituksen lujittamista.

Velhon leppoisan piehtarointikuvan myötä hyvää Huhtikuuta!