Kuusikon harvennusta

Käytiin tänään Meken kanssa hakemassa hevosille vähän tekemistä metsästä. Vetojuhtana toimi hienosti miun vetokoukuton Mazda :D  Heitettiin pieniä kuusia joka tarhaan niin saivat nujuta niiden kanssa.

Mukavaa katsottavaa :)

 

 

 

 

 

Jäällä

Tänään käytiin jäällä. Sinne pääsivät juoksemaan Kaipia, Huispa ja Keijo. Pitkä Karhusjärven selkä oli jo niin hyvässä jäässä että kantoi hevosen. Mie olin kameran kanssa kuvaamassa kun Meke ja Jouni ajoivat. Paisteltiin lasten kanssa laavulla makkarat ja nautittiin ihanasta aurinkoisesta sunnuntaipäivästä.

Jarralla ei ole nyt ajettu muutamaan päivään, pellot on niin jäässä että sinne ei ole oikein asiaa. Kärrejä pomputtaa tosi paljon ja muutenkin maa on niin kovaa. Lunta siis odotellaan vieläkin. Sen suhteen ei tosin ole helpotusta luvassa vielä pariin viikkoon, mutta eipä tuo hevonen tarhassa rikkikään mene, odotellaan siis. Ennemmin odottaa maltilla hyviä kelejä kun hajoittaa hevosen/itsensä sen kanssa. Tamma kuitenkin tuntuu sen verran säpäkältä jotta sen kanssa saa olla varovainen.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin... :)

 

Arkea ja ravikilpailuja

Uudenvuoden jälkeen ollaan käyty Rasalassa kerran, loppiaisena. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä Jarraa katsomaan.

Tallissa on tapahtunut taas muutoksia, kotonaan huilimassa ollut lämminverinen Kaipia muutti takaisin treeniin. Talli tuntuikin vähän tyhjältä ilman sitä vaikka täysi hevosiltaan onkin. Kaipia on aina ollut tallissa, se kuuluu kalustoon. :)

Meke ja Jouni heittivät torstaina ravireissun Lahdessa Huispan kanssa. Pieni suuri hevonen saavutti kahdeksannessa lähdössä hienon toisen sijan. Takana oli reilu kuukausi taukoa sairastelujen takia mutta hyvin tuo ravasi. Mie jännitin kotona TotoTV:n ääressä, jännä miten hommaan pystyy eläytymään niin hyvin että sydän hakkaa tuhatta ja sataa :D

 

Huispa

 

 

Nuoria hevosia on ajettu säännöllisesti, niistä ei sen suurempaa kerrottavaa ole. Ajohevosia on Kaipian tulon jälkeen nyt 7. Jos ei kaksivuotiaita suomenhevosvarsoja lasketa.

 

Myös Jarralla on ajettu pieniä lenkkejä. Loppiaisena se näytti miulle mallia pukkilaukasta aisojen välissä. Menin Jounin kyytiin ja käytiin pieni rinki pellolla ajamassa. Takaisin tullessa käännyttiin sikalan kulmalla vähän jyrkemmin, aisa otti vähän oikealle sivulle kiinni ja siitähän sitten syntyikin pieni sirkus. Hyppäsi pystyyn ja jatkoi etenemistään pukkilaukalla tallille saakka. Mie hyppäsin kyydistä pois pihassa ja Jouni käänsi takaisin päin. Parempi opettaa heti että kyseisellä tyylillä ei saavuta pihaan, vaan siihen kävellään rauhallisesti. :D

 

Valjastaessa se ei ole enää sätkyjä saanut, ainoa hankala asia on vielä se aisojen kosketus kääntyessä.  Mutta ajokertoja vaan, kesällä se on jo konkari aisojen välissä ;) (Pakko uskoa)

 

Ei miusta kyllä olisi varsan opettajaksi, varsinkaan 3-vuotiaan. Siinä on voimaa jo kuin pienessä kylässsä.... Mutta onneksi talon väki tuntuu pärjäävän Jarran kanssa, uskaltaavat opettaa vaikka se välillä sätkyileekin. Lunta odotetaan vieläkin, treenaaminen on hieman hankalaa kun sitä ei ole. Rekiajot jää väliin ja tiet muuttuivat taas koviksi pakkasen myötä.

 

Kirjoittelen taas kuulumisia kunhan saan uusia kuvia :)

 

Kuvapäivitys

Tämä on niin mahtavaa, että pakko tehdä päivitys kuvien muodossa. Jarralla on nyt ajettu jo muutaman kerran kärryjen kanssa, tänään oli ensimmäinen päivä jolloin taluttajaa ei tarvinnut ollenkaan. Jouni on hoitanut ajamisen, tänään auttelemassa oli Mari. Marilla on myös oma 3-vuotias Joihurilainen suomenhevostamma Rasalan tallissa.

Ensin on muutama kuva tapaninpäivältä kun ajettiin sitä takaa, ja loput kuvat tältä päivältä tositoimista. Jarra oli jopa saanut loimen niskaan ajon jälkeen, ihan kuin oikeat ajohevoset!!! ;)

(En ole yhtään innoissani, hypin muuten vaan tasajalkaa :D)


Kaikki kuvat eivät ole kauhean tarkkoja, ulkona oli jo hämärää ja se vaikeutti kuvaamista ilman salamaa.

 

 

 

 

 

 

 

Uusi askel elämään uuden vuoden myötä

JARRALLA ON AJETTU!!!!


KÄRREILLÄ!!!!


Wuhuuu!


Tämä tapahtui eilen, 1.1. 2014.

Voi tätä riemua. Kuinka kovaa se jännittikään omistajaa... Seinästä irti laskeminen. Ja naps, irti oli.
Pikku koikkaloikkien myötä kärryt seurasivat perässä pellolle ja muutaman ringin jälkeen tallille takaisin. Taluttajakin kesti matkassa koko ajan. Ohitettiin jopa Juuso ja Lenni onnistuneesti. Sisko, Meke, talutti ja siskon mies, Jouni oli ohjaksissa. Mie tyydyin katselurooliin, puntti vapisi senverran kovasti.

Tänään oli toinen ajokerta, se oli mennyt jo ilman pomppimisia. Meke soitti päivällä ja kertoi että olivat ajaneet, huijasi vielä että kärryt olivat menneet ojaan ja kaatuneet. No miehän uskoin heti :D Mutta onneksi se ei sitten kuitenkaan ollut totta. Kuulemma kääntyi ihan hyvin ja pyrki välillä juoksemaankin.

Hitto mie oon aika onnellinen! <3

Tosiaan...

Se Tahvo Jalmari. Meinasi unohtua ihan kokonaan kun tässä on ollut jos jonkinnäköistä touhua.

Tapaninpäivänä talliin siis tosiaan muutti shetlanninponiori nimeltään Juuso. Tai Tahvo Jalmari, jota Juusoksi kutsutaan. Se on lasten serkkutyttöjen ensimmäinen ikioma poni. Aivan hellyyttävän suloinen varsa, pikkuisen ilkikurinen mutta aivan totaalisesti sydämen vievä. <3

 

 

Eikö totta? ;)

 

 

Juuson äiti Odette tuli saattomatkalle mukaan, mutta nyt se on jo omassa kotitallissaan Ylöjärvellä.

 

 

 

Ajolle opetusta

Vietimme Rasalassa 4 yötä. Menimme sinne joulupäivän iltana ja tulimme tänään päivällä pois.
Koko aika meni hevosten kanssa touhutessa. Mitä nyt illalla sitten saunottiin :)
Sisko miehineen saivat vähän huilia muutamana aamuna kun vuoroteltiin aamutallin tekoa. Ymmärrän aina vaan paremmin että kuinka raskasta on herätä oikeasti ihan jokaikinen aamu seitsemältä talliin. Itellä on sinänsä helppo työ myyjänä kun viikonloput on vapaita ja työaika on 8.30-17.00.

Aamurutiinit on sinänsä ihan yksinkertaiset, osaisin jopa yksinäänkin tehdä ne. Ensimmäisenä hevoset juotetaan ja sitten ne köijätään ulos. Pilkkopimeään. Kolmelle laitetaan loimi. Einarille, Huispalle ja Kekelle. Sitten siivotaan karsinat ja kannetaan uudet purut karsinoihin. Tällä hetkellä siivottavia karsinoita on 11. Eli kaikki tallin karsinat ovat käytössä.

Onneksi kaikki tallin hevoset on helppoja käsitellä, kukaan ei ole vihamielinen eikä hirveän hankala. Oreja pitää tietenkin varoa ja varsatkin osaavat vaikka mitä temppuja. Aiemmin en mielelläni koskenut tallin kuninkaaseen, Mikuun, koska se osasi olla vähän yrmeä. Se suojeli karsinaansa tarkasti, sinne ei passannut kättänsä työntää kaltereiden välistä. Mutta kyllä senkin kanssa toimeen tuli kun oli rohkea eikä arastellut.

Tapaninpäivänä kaikki ajohevoset ajettiin, myös Jarra takaa. Sitä on nyt puolenkymmentä kertaa ajettu pitkillä työohjilla. Olen ollut ihmeissäni siitä että miten hienosti se on käyttäytynyt. Kävelee reippaasti eikä pahemmin katsele ja säpsyile. Kääntyminen ja pysähtyminenkin sujuvat jo. En ole itse osallistunut ajoon kuin ekalla kerralla. Parempi että opetuksen hoitavat ne, ketkä sen kanssa sitten töitä tekevät. Hyvin niillä tuntuu yhteistyö sujuvan.

Tänään sitten ajateltiin kokeilla kärryjä perään. Siinä tuli pieniä vastoinkäymisiä, mutta onneksi niistä selvitään. Ajamaan ei päästy, koska Jarra sai pari kertaa pienen veto/aisapaniikin kiinni ollessaan. Aisat kyljillä olivatkin sitten neidille liikaa ja siinä sitten seinää vasten meuhkattiin pariin otteeseen. Onneksi riimut eivät hajonneet, sitten olisi voinut vahinkoa aiheutua. Kärreistä taipui toinen aisa vähän. Yllättävän nopeasti tamma tajusi että raivoaminen ei johda mihinkään, kärryt pysyvät perässä ja irti ei pääse. Siihen se sitten rauhottui seisomaan. Siskon mies hyppäsi kyytiin istumaankin ja oli niin hilkulla että oltaisi laskettu seinästä irti, mutta ajateltiin sitten että parempi harjoitella muutaman kerran vielä sitä seinässä seisomista.

 

Hirvi :D

 

 

Takaa-ajaminen episodin jälkeen onnistuikin sitten aivan huippuhienosti. Ei tarvinnut taluttajaakaan kuin sillointällöin. Voi olla että eka ajo menee vuodenvaihteen yli, lunta täällä toivottaisiin niin kovasti! Lumi antaisi vähän vastusta kärryihin jos hevonen lähtee ryöstämään. Tieltä voisi koukata suoraan pellolle ajamaan. Ja muutenkin olisi kiva kun se toisi valoa ja talven tuntua tähän synkkään ja sateiseen maisemaan.

Uutenavuotena taas takaisin Rasalaan, siihenhän on enää vain pari päivää! Ja huomenna aion kirjoittaa tänne tapaninpäivänä talliin muuttaneesta uudesta asukkaasta, Tahvo Jalmarista....