Arki alkoi eilen. Jarra jäi kotiinsa Lappeenrantaan ja meijän perhe körötteli sunnuntai-iltana kotiin. Sunnuntaina kokeiltiin sille ensimmäistä kertaa valjaita selkään ja ajettiin pari pikku rinkiä takaa. Hieman ihmetteli että mikä on homman nimi mutta reippasti ja tottelevaisesti kuitenkin käveli vierellä.
Ikävähän sitä on jo nyt, mutta onneksi saan olla luottavaisin mielin täällä, tietäen että sillä on kaikki hyvin. Siskon kanssa soitellaan monta kertaa päivässä muutenkin niin samalla tulee vaihdettua kuulumisia myös hevosista :)
Jarra ja Verokki
Olen miettinyt tulevaisuuden haaveita. Uskallanko haaveilla, uskallanko odottaa jotain tulevaa? Pelkäänkö liikaa että käy jotain pahaa? Pelkään, mutta haluan silti rakentaa Jarran ympärille toiveita ja unelmia.
Haluaisin että se pysyisi terveenä. Haluaisin viedä sen keväällä näyttelyihin. Haluaisin että se oppisi ajolle nopeasti jotta voisin myös itse ajaa sitä joskus. Haluaisin että se osaisi juosta. Kovaa. Kovempaa kun kaikki muut. Haluaisin että se pääsisi ensi vuonna opetuslähtöön. Ja koelähtöön.
Ja vaikka mikään noista ei tapahtuisi, rakastaisin sitä ihan yhtä paljon.
Haaveilla pitää, vaikka sitten siitä Villinmiehen tammakilvan voitosta. Tärkeintä on että jaksaa uskoa parempaan tulevaan.
Haaveet kantavat pitkälle! Kokeilenpa kommentointia, viimeksi ei onnistunut jostain syystä. Kyllä me ollaan Jarrasta puhuttu paljon, ihana kun saa täältä siun blogista lukea kuulumisia ja nähdä kuvia liekkilettisestä :) Ihanaa joulun aikaa, toivottavasti nähdään piakkoin -vaikka raveissa!
VastaaPoista