Joulua

Talvikengät

Jarra on eilen saanut talvikengät alleen. Aamulla sain neljä tekstiviestiä, missä luki 1/4, 2/4, 3/4 ja lopulta 4/4. Tilannepäivitystä tuli siis kengittäjältä :D Kengitys oli sujunut ongelmitta. Pääpuolessa oli toinen rauhoittelemassa ja siskon mies löi kengät jalkaan. Tuli hieman erinäköinen hevonen, nyt se näyttää jo ihan RAVURILTA! Tosin lihaksia pitäisi vissiinkin saada jostain hieman lisää.

Kengät laitettiin jalkaan siksi koska täällä on tosi liukkaat tiet. Lunta ei ole yhtään ja tie on aivan peilijäällä. Tarhaan vieminenkin on ollut jo haasteellista kun hevoset varovat niin paljon. Ajolleopetuksen voisi unohtaa täysin ennen kunnon lumikelejä jos kenkiä ei oltaisi laitettu. On tässä tosin nyt sekin ongelma että hevonen kestää pystyssä mutta opettajat ei. Täytynee pyytää pukkia tuomaan talon väelle ruuvinastat kuomien pohjiin :D

Oltiin viime yö Rasalassa, tonttuilemaan sinne alun perin lähdettiin mutta jäätiinkin sitten yökylään. Tulipahan touhuiltua illalla tallissa, harjailin Jarraa käytävällä ja sisko toimi paparazzina samalla. Pitää aina muistaa ottaa ahkerasti kuvia että voi niitä sitten tänne blogiin lisäillä.

Jarra sai viikko sitten rotinoitakin, Ystäväperhe kävi sitä katsomassa ja tuomassa pikku pussukan josta löytyi satin-harjankiillotus/selvitysaine, kampa ja letitysrusetteja :D Ihana idea pitkätukkaiselle tytölle!

 

 

Joulua vietelläänkin sitten kotona, ainakin joulupäivään saakka. Sitten voi hyvinkin olla että pakataan kimpsut ja kampsut ja suunnistetaan maalle. Valmiiksi jo tapaninajoja suunnittelemaan :) 

 

 

 

 

 

Sukukatsaus

Jarran isä K.M. Nopsa on syntynyt vuonna 1992. Jälkeläisiä tummanpunarautiaalla orilla on yhteensä 246 kappaletta. Niistä on 59 ruunaa, 45 oria ja 142 tammaa. Naispuolisia siis selvästi enemmän :)
K.M. Nopsa on 158 cm korkea ja sen kantakirjalausunnossa sanotaan näin:

Hyvät tyypit, pyöreä sopusuhtainen lihaksikas runko, pitkä kevyt kaula, korkea säkä, pyöreä lautanen.  Kuivanlaiset melko hyväasentoiset jalat, hyvät kaviot.
Etujalkojen liikkeet suorat ahtaanlaiset ja takajalkojen liikkeet hieman sisäkierteiset käynnissä, suorat väljät juoksuliikkeet, ilmavat lennokkaat askeleet. Herkkä, erittäin hyvä ajaa, hieman arka, rauhaton mittauksessa.

Suurkilpailusaavutuksia sillä on 5.

1996 Pikkuprinssin voitto, Oulu Expressin kolmas sija ja Kriteriumin toinen sija.
1997 Pikkukunkun toinen sija ja Derbyn voitto.

Ori kilpaili vain vain 47 kertaa. Niistä voittoja oli 15, kakkosia 10 ja kolmosia 5. Voitto- ja sijaprosentit ovat 32/64. Ennätyksiksi jäivät 25,4aly-26,1ke. Rahaa sille ehti kertymään reilut 54 000 euroa. K.M. Nopsan isä on Kihin-Muisto (23,1aly-24,3ly) ja emä Ero-Muska (30,8aly-32,0ke).

K.M. Nopsan jälkeläisiä ovat mm. Haaste-Poika (21,4aly-24,6ke), Sopun Haaste (23,4aly-26,9ke), Kensu (24,4aly-25,7ke), Airot (25,5aly-29,2ke) ja Meijän Tyttö (24,2aly-27,4ke) Valioaikaisia jälkeläisiä on 4 ja tähtiaikaisia 21.

Nuoremmista jälkeläisistä kiinnostavia ovat ainakin Meijän Tyttö -07 (mm. nuorten sarjan voitto), Iidan Tähti -09 ja Notarik -08.

                                                                            Raya


Jarran emä on hieno Vokkerilainen tamma Raya. Emältään se on perinyt tukan pituuden, mutta isältään sen taipuvuuden. Harjakset nimittäin taipuvat samalle puolelle mitä K.M. Nopsalla.

Raya on syntynyt 1998. Sen emä on valiotamma Lumosari (33,2aly 31,9ly) ja emänemä valiotamma Sarikas. Raya on starttaamaton. Jälkeläisiä sillä on 4.

Sen sisaruksista ovat startanneet mm.
t. Lumon Aihe (24,5aly-26,4ke) josta o. Luiskeri (23,9aly-25,0ke)
o. Voronits (26,3aly-26,6ly)
t. Kihti-Tyttö (27,5aly-28,9ke)
t. Lumon Toive  (35,6ake-35,1ke), josta r. Sarin Toivo (25,8aly-28,1ke)

Suvun puolesta olen hevosvalintaani tyytyväinen. Jarralla ei ole mikään yleinen sukulinja vaikka Vokker löytyykin taulusta. Emälinja varsinkin on mielestäni hyvinkin mielenkiintoinen. Sukujuttuihin tullaan varmasti perehtymään tässä blogissa useamminkin, olen nimittäin aika intohimoinen sukujen tutkiskelija.

Joulu lähestyy...

 

 

 

 

Jarrasta ei vielä tälle vuodelle saada tahvananajo-hevosta, mutta kenties vielä joskus? ;) Käväistiin viime viikonloppuna jouluostosten lomassa Rasalassa, ehdin vähän rapsuttelemaan tammaakin. Talon nuori väki oli lomalla, lomittaja hoiti hevosten syötöt ja ulos/sisään viennin. Lomittajalla ei Jarran kanssa aluksi oikein sujunut, eihän se sitten antanut kiinni aitauksesta. Ei ollut päästänyt paria metriä lähemmäs ja sitten oli pukitellut ja hyppinyt ja juossut ympäri tarhaa kun muut menivät sisälle. Nooh, muutaman päivän harjottelun jälkeen alkoi lomittajankin kanssa sujumaan. Kehui tuo hevosta että on ystävällisen oloinen tamma vaikka vähän häntä koettelikin.

Ilmeisesti se ei vain tajua sitä että lähestytään käsi ojossa päätä kohti. Kasvattajillaan sille on laitettu naruriimu päähän, siis ensin menty kaulan luo ja kiedottu naru ympäri. Mutta pikkuhiljaa, oppiihan se. Sisko on nyt saanut sen ihan hyvin kiinni kun on ensin vähän rapsutellut ja sitten ottanut riimuista.

Inhottavaa kun tuli tälläiset huonot ilmat, kaikki tiet ovat tosi liukkaat ja kovat. Ajo-opetuksesta ei oikein tahdo tulla mitään. Ja luvannut tällaista säätä vaikka kuinka kauan... Saa nähdä meinaavatko laittaa sille kengät jalkaan vai vuolla vain. Kauhistuttaa jo valmiiksi että miten se käyttäytyy, vaikka hyvin tuo antoi jalkansa nostaa.

Ja eiköhän tuo saada nopeasti ajollekkin opetettua, miulla on siihen vahva luotto! :)

 

 

 

 

 

Iloista joulunaikaa <3

 

 

 

 

 

 

 

 

Miku <3 Hevosista parhain. Antaa rekiajoa pilvien päällä. Tässä kuvassa viimistä kertaa tahvananajossa viime talvena.

 

 

 

                                                         


                                                                Riemukas ajoporukka.

Lukijat

Blogiini saa myös kommentoida :) Jos tänne joku sattuu eksymään.

Arkea

Arki alkoi eilen. Jarra jäi kotiinsa Lappeenrantaan ja meijän perhe körötteli sunnuntai-iltana kotiin. Sunnuntaina kokeiltiin sille ensimmäistä kertaa valjaita selkään ja ajettiin pari pikku rinkiä takaa. Hieman ihmetteli että mikä on homman nimi mutta reippasti ja tottelevaisesti kuitenkin käveli vierellä.

 

Ikävähän sitä on jo nyt, mutta onneksi saan olla luottavaisin mielin täällä, tietäen että sillä on kaikki hyvin. Siskon kanssa soitellaan monta kertaa päivässä muutenkin niin samalla tulee vaihdettua kuulumisia myös hevosista :)

 

 

 

Jarra ja Verokki

 

 

 

Olen miettinyt tulevaisuuden haaveita. Uskallanko haaveilla, uskallanko odottaa jotain tulevaa? Pelkäänkö liikaa että käy jotain pahaa? Pelkään, mutta haluan silti rakentaa Jarran ympärille toiveita ja unelmia.

 

Haluaisin että se pysyisi terveenä. Haluaisin viedä sen keväällä näyttelyihin. Haluaisin että se oppisi ajolle nopeasti jotta voisin myös itse ajaa sitä joskus. Haluaisin että se osaisi juosta. Kovaa. Kovempaa kun kaikki muut. Haluaisin että se pääsisi ensi vuonna opetuslähtöön. Ja koelähtöön.

 

Ja vaikka mikään noista ei tapahtuisi, rakastaisin sitä ihan yhtä paljon.

 

Haaveilla pitää, vaikka sitten siitä Villinmiehen tammakilvan voitosta. Tärkeintä on että jaksaa uskoa parempaan tulevaan.

Tyttö tuli kotiin

Jarra saapui kotiin eilen. Matka oli mennyt hyvin, vaikka hurjalla lumisateella säätiedotuksissa peloteltiinkin. Onneksi aamun aikana ei kuitenkaan hirveästi satanut.

 

Se pääsi heti Varpun kanssa samaan tarhaan tekemään tuttavuutta. Kaikki sujuikin yllättävän hyvin, ei vinguttu, potkittu eikä hilluttu. Ihmeissäänhän tuo katseli että "tännekkö miun nyt pitää jäädä?" mutta muuten ei pahemmin paikan vaihdoksesta stressaantunut.

 

 

 

Illalla otettiin hevoset sisälle ja Jarraa varten oli laitettu toiseksi perimmäinen karsina valmiiksi. Se teki stopin ovelle mutta lopulta suostui tulemaan karsinaan. Samalla kuitenkin sikalan jauhokone hurahti päälle vieressä ja sitä sitten vähän kauhisteltiin, piti hieman keulia oveakin vasten :D Teimme siinä sitten päätöksen että vaihdamme Jarran ja Keijon paikkaa niin Jarra saa olla lähestulkoon keskellä tallia. Siitä näkee suurimman osan muista hevosista ja muutenkin uuden tallin tapahtumiin on parempi tutustua keskeiseltä paikalta. Uuteen karsinaan meni hyvin sisälle ja rauhottui nopeasti syömään heiniä. Naapurikarsinan kuningasruuna Huispa tosin vähän vingahteli sille kaltereiden välistä.

 

 

 

 

 

Tänäpäivänä olikin jo tutumpaa, Varpun kanssa olivat tarhassa kuin vanhat tuttavat. Kävin monta kertaa päivän aikana sitä siellä rapsuttelemassa ja silittelemässä. Kovin utelias tuo on, tulee luokse kun pyytää ja nimeltä huutaessa hirnahtaa. Aikamoinen tapaus <3 Onnikin teki tuttavuutta aitauksessa heinätuppojen kera.

 

 

 

 

 

 

Illalla Jarra tuli sisälle hyvin ja ruokaakin ehti jo vähän hermoilla kun muut saivat ennen häntä. Jalalla jo vähän ovea kolauteltiin että eikö ala kauraa kuulumaan. Ruuat on syönyt hyvin. Kauraa, kivennäistä, pellavapuuroa ja heinää. Kaikki näkyy kelpaavan. :)

 

 

 

 

 

Kokeiltiin vielä illalla käytävällä kahden puolin kiinni seisomista. Hyvin meni sekin :) Ei hyppinyt eikä hätäillyt, antoi harjata ja nostin etujalatkin. Vielä ei enempiä olla tehty, eikä tässä mikään kiire olekkaan. Kunhan kotiutuu ja tottuu. Hätäilemällä ei hyvää tule.

 

 

Olen aika onnellinen. Ihana itsenäisyyspäivä, tämä päivä ja tulevaisuus. <3 Kaikki menee hyvin, uskon niin, koska PUNAPÄÄT EIVÄT PÄÄSE TAIVAASEEN ;)