Ajolle opetusta

Vietimme Rasalassa 4 yötä. Menimme sinne joulupäivän iltana ja tulimme tänään päivällä pois.
Koko aika meni hevosten kanssa touhutessa. Mitä nyt illalla sitten saunottiin :)
Sisko miehineen saivat vähän huilia muutamana aamuna kun vuoroteltiin aamutallin tekoa. Ymmärrän aina vaan paremmin että kuinka raskasta on herätä oikeasti ihan jokaikinen aamu seitsemältä talliin. Itellä on sinänsä helppo työ myyjänä kun viikonloput on vapaita ja työaika on 8.30-17.00.

Aamurutiinit on sinänsä ihan yksinkertaiset, osaisin jopa yksinäänkin tehdä ne. Ensimmäisenä hevoset juotetaan ja sitten ne köijätään ulos. Pilkkopimeään. Kolmelle laitetaan loimi. Einarille, Huispalle ja Kekelle. Sitten siivotaan karsinat ja kannetaan uudet purut karsinoihin. Tällä hetkellä siivottavia karsinoita on 11. Eli kaikki tallin karsinat ovat käytössä.

Onneksi kaikki tallin hevoset on helppoja käsitellä, kukaan ei ole vihamielinen eikä hirveän hankala. Oreja pitää tietenkin varoa ja varsatkin osaavat vaikka mitä temppuja. Aiemmin en mielelläni koskenut tallin kuninkaaseen, Mikuun, koska se osasi olla vähän yrmeä. Se suojeli karsinaansa tarkasti, sinne ei passannut kättänsä työntää kaltereiden välistä. Mutta kyllä senkin kanssa toimeen tuli kun oli rohkea eikä arastellut.

Tapaninpäivänä kaikki ajohevoset ajettiin, myös Jarra takaa. Sitä on nyt puolenkymmentä kertaa ajettu pitkillä työohjilla. Olen ollut ihmeissäni siitä että miten hienosti se on käyttäytynyt. Kävelee reippaasti eikä pahemmin katsele ja säpsyile. Kääntyminen ja pysähtyminenkin sujuvat jo. En ole itse osallistunut ajoon kuin ekalla kerralla. Parempi että opetuksen hoitavat ne, ketkä sen kanssa sitten töitä tekevät. Hyvin niillä tuntuu yhteistyö sujuvan.

Tänään sitten ajateltiin kokeilla kärryjä perään. Siinä tuli pieniä vastoinkäymisiä, mutta onneksi niistä selvitään. Ajamaan ei päästy, koska Jarra sai pari kertaa pienen veto/aisapaniikin kiinni ollessaan. Aisat kyljillä olivatkin sitten neidille liikaa ja siinä sitten seinää vasten meuhkattiin pariin otteeseen. Onneksi riimut eivät hajonneet, sitten olisi voinut vahinkoa aiheutua. Kärreistä taipui toinen aisa vähän. Yllättävän nopeasti tamma tajusi että raivoaminen ei johda mihinkään, kärryt pysyvät perässä ja irti ei pääse. Siihen se sitten rauhottui seisomaan. Siskon mies hyppäsi kyytiin istumaankin ja oli niin hilkulla että oltaisi laskettu seinästä irti, mutta ajateltiin sitten että parempi harjoitella muutaman kerran vielä sitä seinässä seisomista.

 

Hirvi :D

 

 

Takaa-ajaminen episodin jälkeen onnistuikin sitten aivan huippuhienosti. Ei tarvinnut taluttajaakaan kuin sillointällöin. Voi olla että eka ajo menee vuodenvaihteen yli, lunta täällä toivottaisiin niin kovasti! Lumi antaisi vähän vastusta kärryihin jos hevonen lähtee ryöstämään. Tieltä voisi koukata suoraan pellolle ajamaan. Ja muutenkin olisi kiva kun se toisi valoa ja talven tuntua tähän synkkään ja sateiseen maisemaan.

Uutenavuotena taas takaisin Rasalaan, siihenhän on enää vain pari päivää! Ja huomenna aion kirjoittaa tänne tapaninpäivänä talliin muuttaneesta uudesta asukkaasta, Tahvo Jalmarista....

Joulua

Talvikengät

Jarra on eilen saanut talvikengät alleen. Aamulla sain neljä tekstiviestiä, missä luki 1/4, 2/4, 3/4 ja lopulta 4/4. Tilannepäivitystä tuli siis kengittäjältä :D Kengitys oli sujunut ongelmitta. Pääpuolessa oli toinen rauhoittelemassa ja siskon mies löi kengät jalkaan. Tuli hieman erinäköinen hevonen, nyt se näyttää jo ihan RAVURILTA! Tosin lihaksia pitäisi vissiinkin saada jostain hieman lisää.

Kengät laitettiin jalkaan siksi koska täällä on tosi liukkaat tiet. Lunta ei ole yhtään ja tie on aivan peilijäällä. Tarhaan vieminenkin on ollut jo haasteellista kun hevoset varovat niin paljon. Ajolleopetuksen voisi unohtaa täysin ennen kunnon lumikelejä jos kenkiä ei oltaisi laitettu. On tässä tosin nyt sekin ongelma että hevonen kestää pystyssä mutta opettajat ei. Täytynee pyytää pukkia tuomaan talon väelle ruuvinastat kuomien pohjiin :D

Oltiin viime yö Rasalassa, tonttuilemaan sinne alun perin lähdettiin mutta jäätiinkin sitten yökylään. Tulipahan touhuiltua illalla tallissa, harjailin Jarraa käytävällä ja sisko toimi paparazzina samalla. Pitää aina muistaa ottaa ahkerasti kuvia että voi niitä sitten tänne blogiin lisäillä.

Jarra sai viikko sitten rotinoitakin, Ystäväperhe kävi sitä katsomassa ja tuomassa pikku pussukan josta löytyi satin-harjankiillotus/selvitysaine, kampa ja letitysrusetteja :D Ihana idea pitkätukkaiselle tytölle!

 

 

Joulua vietelläänkin sitten kotona, ainakin joulupäivään saakka. Sitten voi hyvinkin olla että pakataan kimpsut ja kampsut ja suunnistetaan maalle. Valmiiksi jo tapaninajoja suunnittelemaan :) 

 

 

 

 

 

Sukukatsaus

Jarran isä K.M. Nopsa on syntynyt vuonna 1992. Jälkeläisiä tummanpunarautiaalla orilla on yhteensä 246 kappaletta. Niistä on 59 ruunaa, 45 oria ja 142 tammaa. Naispuolisia siis selvästi enemmän :)
K.M. Nopsa on 158 cm korkea ja sen kantakirjalausunnossa sanotaan näin:

Hyvät tyypit, pyöreä sopusuhtainen lihaksikas runko, pitkä kevyt kaula, korkea säkä, pyöreä lautanen.  Kuivanlaiset melko hyväasentoiset jalat, hyvät kaviot.
Etujalkojen liikkeet suorat ahtaanlaiset ja takajalkojen liikkeet hieman sisäkierteiset käynnissä, suorat väljät juoksuliikkeet, ilmavat lennokkaat askeleet. Herkkä, erittäin hyvä ajaa, hieman arka, rauhaton mittauksessa.

Suurkilpailusaavutuksia sillä on 5.

1996 Pikkuprinssin voitto, Oulu Expressin kolmas sija ja Kriteriumin toinen sija.
1997 Pikkukunkun toinen sija ja Derbyn voitto.

Ori kilpaili vain vain 47 kertaa. Niistä voittoja oli 15, kakkosia 10 ja kolmosia 5. Voitto- ja sijaprosentit ovat 32/64. Ennätyksiksi jäivät 25,4aly-26,1ke. Rahaa sille ehti kertymään reilut 54 000 euroa. K.M. Nopsan isä on Kihin-Muisto (23,1aly-24,3ly) ja emä Ero-Muska (30,8aly-32,0ke).

K.M. Nopsan jälkeläisiä ovat mm. Haaste-Poika (21,4aly-24,6ke), Sopun Haaste (23,4aly-26,9ke), Kensu (24,4aly-25,7ke), Airot (25,5aly-29,2ke) ja Meijän Tyttö (24,2aly-27,4ke) Valioaikaisia jälkeläisiä on 4 ja tähtiaikaisia 21.

Nuoremmista jälkeläisistä kiinnostavia ovat ainakin Meijän Tyttö -07 (mm. nuorten sarjan voitto), Iidan Tähti -09 ja Notarik -08.

                                                                            Raya


Jarran emä on hieno Vokkerilainen tamma Raya. Emältään se on perinyt tukan pituuden, mutta isältään sen taipuvuuden. Harjakset nimittäin taipuvat samalle puolelle mitä K.M. Nopsalla.

Raya on syntynyt 1998. Sen emä on valiotamma Lumosari (33,2aly 31,9ly) ja emänemä valiotamma Sarikas. Raya on starttaamaton. Jälkeläisiä sillä on 4.

Sen sisaruksista ovat startanneet mm.
t. Lumon Aihe (24,5aly-26,4ke) josta o. Luiskeri (23,9aly-25,0ke)
o. Voronits (26,3aly-26,6ly)
t. Kihti-Tyttö (27,5aly-28,9ke)
t. Lumon Toive  (35,6ake-35,1ke), josta r. Sarin Toivo (25,8aly-28,1ke)

Suvun puolesta olen hevosvalintaani tyytyväinen. Jarralla ei ole mikään yleinen sukulinja vaikka Vokker löytyykin taulusta. Emälinja varsinkin on mielestäni hyvinkin mielenkiintoinen. Sukujuttuihin tullaan varmasti perehtymään tässä blogissa useamminkin, olen nimittäin aika intohimoinen sukujen tutkiskelija.

Joulu lähestyy...

 

 

 

 

Jarrasta ei vielä tälle vuodelle saada tahvananajo-hevosta, mutta kenties vielä joskus? ;) Käväistiin viime viikonloppuna jouluostosten lomassa Rasalassa, ehdin vähän rapsuttelemaan tammaakin. Talon nuori väki oli lomalla, lomittaja hoiti hevosten syötöt ja ulos/sisään viennin. Lomittajalla ei Jarran kanssa aluksi oikein sujunut, eihän se sitten antanut kiinni aitauksesta. Ei ollut päästänyt paria metriä lähemmäs ja sitten oli pukitellut ja hyppinyt ja juossut ympäri tarhaa kun muut menivät sisälle. Nooh, muutaman päivän harjottelun jälkeen alkoi lomittajankin kanssa sujumaan. Kehui tuo hevosta että on ystävällisen oloinen tamma vaikka vähän häntä koettelikin.

Ilmeisesti se ei vain tajua sitä että lähestytään käsi ojossa päätä kohti. Kasvattajillaan sille on laitettu naruriimu päähän, siis ensin menty kaulan luo ja kiedottu naru ympäri. Mutta pikkuhiljaa, oppiihan se. Sisko on nyt saanut sen ihan hyvin kiinni kun on ensin vähän rapsutellut ja sitten ottanut riimuista.

Inhottavaa kun tuli tälläiset huonot ilmat, kaikki tiet ovat tosi liukkaat ja kovat. Ajo-opetuksesta ei oikein tahdo tulla mitään. Ja luvannut tällaista säätä vaikka kuinka kauan... Saa nähdä meinaavatko laittaa sille kengät jalkaan vai vuolla vain. Kauhistuttaa jo valmiiksi että miten se käyttäytyy, vaikka hyvin tuo antoi jalkansa nostaa.

Ja eiköhän tuo saada nopeasti ajollekkin opetettua, miulla on siihen vahva luotto! :)

 

 

 

 

 

Iloista joulunaikaa <3

 

 

 

 

 

 

 

 

Miku <3 Hevosista parhain. Antaa rekiajoa pilvien päällä. Tässä kuvassa viimistä kertaa tahvananajossa viime talvena.

 

 

 

                                                         


                                                                Riemukas ajoporukka.

Lukijat

Blogiini saa myös kommentoida :) Jos tänne joku sattuu eksymään.

Arkea

Arki alkoi eilen. Jarra jäi kotiinsa Lappeenrantaan ja meijän perhe körötteli sunnuntai-iltana kotiin. Sunnuntaina kokeiltiin sille ensimmäistä kertaa valjaita selkään ja ajettiin pari pikku rinkiä takaa. Hieman ihmetteli että mikä on homman nimi mutta reippasti ja tottelevaisesti kuitenkin käveli vierellä.

 

Ikävähän sitä on jo nyt, mutta onneksi saan olla luottavaisin mielin täällä, tietäen että sillä on kaikki hyvin. Siskon kanssa soitellaan monta kertaa päivässä muutenkin niin samalla tulee vaihdettua kuulumisia myös hevosista :)

 

 

 

Jarra ja Verokki

 

 

 

Olen miettinyt tulevaisuuden haaveita. Uskallanko haaveilla, uskallanko odottaa jotain tulevaa? Pelkäänkö liikaa että käy jotain pahaa? Pelkään, mutta haluan silti rakentaa Jarran ympärille toiveita ja unelmia.

 

Haluaisin että se pysyisi terveenä. Haluaisin viedä sen keväällä näyttelyihin. Haluaisin että se oppisi ajolle nopeasti jotta voisin myös itse ajaa sitä joskus. Haluaisin että se osaisi juosta. Kovaa. Kovempaa kun kaikki muut. Haluaisin että se pääsisi ensi vuonna opetuslähtöön. Ja koelähtöön.

 

Ja vaikka mikään noista ei tapahtuisi, rakastaisin sitä ihan yhtä paljon.

 

Haaveilla pitää, vaikka sitten siitä Villinmiehen tammakilvan voitosta. Tärkeintä on että jaksaa uskoa parempaan tulevaan.