Toisinaan tulee ikävä

Terttua, Toroskaa, Torttua. Töppö töppö Terttua. Se oli miun silmäterä. Kaunis kuin karkki, näyttelyissäkin sai vallan hyvät pisteet rakenteestaan. Mutta Terttu ei osannut ravata. Se ei ehtinyt oppia. Ja olisiko ikinä oppinutkaan, kun jo pienenä oli omaksunut peitsaamisen ei niin jalon lahjan.

Kiltti se oli. Ja ihana kaikenpuolin. Halailtava ja lelliteltävä. Hyväsukuinenkin, Hissun Tytön viimeinen varsa. Sinne lensi taivaaseen vuosi emänsä jälkeen <3

 

 

 

 

Ja Bluffia. Jonka elämän viimeiset hetket ovat syöpyneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Sen kanssa ehti touhuamaan paljon enemmän mitä Tertun kanssa. Oli harjoitusraveja, opetuslähtö ja koelähtökin. Sain itsekkin ajaa sillä useamman kerran. Starttiin asti se ei ehtinyt. Valitettavasti.

 

 

 

Karvaa, likaa ja hitusen aurinkoa

Onpas kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin... Hups.
Johtunee osittain siitä että työkiireet ovat vieneet tämän naisen mennessään, Lappeenrannassakaan ei ole hirveästi tullut käytyä. Tai no, piipahdettua, mutta ilman kameraa.

Keväällä noissa karvaturrikoissa ei juurikaan kuvaamista tosin ole, voi vaan todeta että ovatpas
hirveän näköisiä elukoita. Odotan kyllä innolla sitä hetkeä kun Jarra hylkää tuon preeriaturkkinsa pois, tiukassa tosin näkyy olevan.

 Sillä on kyllä merkillinen talvikarva, se ei ole järin tuuhea, mutta pituutta kyllä löytyy. Eikä se ole sellainen pehmeä villainen, vaan ennemminkin liukas. Omituinen :D

 

 

Ajohommat edistyvät sitä mukaa mitä hevonen antaa myötä. Pomppimiskohtauksia on yritetty välttää, sillä on tehty lyhyitä pieniä lenkkejä jotta unohtaisi mokoman tavan. Tapahan se on, ei sitä mihinkään kolota eikä pukittelut johdu mistään tietystä syystä. Siellä sen pääkopassa sattuu asumaan joku pieni vapaasieluinen piruparka, joka aina toisinaan näyttäytyy. Parempi että oppii siitä pois ennenkuin tulee todellakin tavaksi asti.

Kävelylenkeillä on nyt toiminut hyvin, ei ainakaan ole hirveästi moitteita kuulunut. Itse olen saanut tässä samalla vähän jäitä hattuun, pitäisi vaan yrittää malttaa ja mennä sen hevosen ehdoilla vaikka tuntuu että muut kolmevuotiaat ovat niin hirveästi edellä.

Kimmo

 

 

Ei tuosta kolmevuotistähteä saa tekemälläkään, eikä ehkä neljävuotiskaan mutta tavoitteena olisi kuitenkin selväpäinen pitkäikäinen kilpahevonen. Juoksu tulee sitten kuvioihin kun toimii täysin kävelyvauhdissa. Tallin omat kaksivuotiaat ovat periaatteessa samassa tasossa mitä Jarra nyt, mutta pitää kuitenkin huomioida se että sillä on ajettu ensimmäisen kerran vasta tämän vuoden puolella. Eikä hevonen opi kärryjen eteen enää kolmevuotiaana niin helposti mitä vuotiaana. Niillä on paljon enemmän voimaa ja omaa tahtoa mitä varsana.

Mutta näillä eväillä on hyvä jatkaa, säännöllisyyttä, paljon käsittelyä ja molemminpuolisen kunnioituksen lujittamista.

Velhon leppoisan piehtarointikuvan myötä hyvää Huhtikuuta!

Tyttöä villittää aina toisinaan

Jarraa villityttää hyvinkin usein. Pitää esittää kaikenmaailman pukkeja, hyppyjä, pään viskomisia ja pelleilyitä. Varsa mikä varsa.

Homma etenee...

Ajettu on, suht säännöllisesti. Hyvin menee toisinaan, välillä on saanut niitä kohtauksiaan. Olin reilu viikko sitten kyydissä ja oih, hevonen toimi kuin vanha tekijä. Kääntyi markanlantilla eikä kertaakaan sätkyillyt vaikka autokin tuli vastaan. Ja jaksoi miusta yllättävän hyvin niinkin ajamattomaksi hevoseksi.

 

 

Nooh... tulihan sieltä sitten ne rasittavat pukkilaukat viime lauantaina. Jouni lähti ajamaan yksin mutta mie kiipesinkin kyytiin kun temppuilu alkoi heti kotipihasta päästyä. Ihme leikkijä se on, tuntuu että ei kuitenkaan ihan vielä tajua kunnolla että mitä siinä aisojen välissä kuuluisi tehdä. Onneksi sentään pysähtyy ja on ohjattavissa. Häntää on pidetty nyt kärryissä kiinni, mutta ei tuo näyttänyt paljoa hyppimistä vaikeuttavan. Mutta kyllä se siitä, edelleen niitä pikkuvikoja ;)
Valjastaessa on tosi rauhallisesti ja muutenkin käyttäytyy siivosti.

 

 

Tällä viikolla hevosilla on huiliviikko, Rasalan väki viettää talvilomaa Paljakassa.
Ja sunnuntaina sitten Huispa onkin tositoimissa Lappeenrannassa. Se oli viime viikolla hieno kakkonen Kouvolassa! :)

 

 

 

 

 

 

Lopuksi täytyy vaan todeta että ei se talvi sitten tullutkaan.... Lunta ei kehtaa enää tässä vaiheessa toivoa :D

Talvihuilia ja ilon hetkiä

Käväistiin Meken kanssa viime viikolla talvea karussa Kanarialla, Playa del Inglesissä. Meke sai huilia hevoshommista ja mie myyjän työstä. Meillä alkoi töissä vielä täysremontti, koko myymälä laitetaan ylösalaisin ja muutetaan osa tuotteista uusiin tiloihin. Ihanaa, saan hevostarvikkeet ja puutarhatarvikkeet ihan mahtavasti esille!! Innolla palasinkin lomalta työn ääreen suunnittelemaan ja toteuttamaan ideoita.

Inglesissä oli oikein lämmintä, nahka ruskettui kivasti. Vuokrattiin yhtenä päivänä autokin ja käytiin saaren keskellä vuoristossa ajelemassa. Kerrankin oikea loma ja vieläpä siskon kanssa kahdestaan. Saatiin nukkua paljon, ei tarvinnut tehdä ruokaa eikä muitakaan arjen asioita.

Kotiin palattua jännitin hirveästi että onko lunta satanut ja mitenhän se Jarran ajamisen laita on... Sillä oli parin viikon tauko harjoituksissa kun odoteltiin sitä lunta. Nooh, lunta ei ollut sen enempää kuin lähtiessä mutta olihan se Jouni sillä ajanut Marin kanssa. :D  Ja jopa kolme kertaa. En edes uskaltanut haaveilla että olisvat sen kanssa taistelleet mutta hyvä näin. Muutaman kerran oli saanut parit säkärit, pientä pukkia oli sadellut.

Kehuja se kuitenkin sai ohjattavuudesta, herkästä suusta ja reippaasta asenteesta. Varsan metkuja vaan ne kiemurtelut ja pomppimiset. Aiemmin se sätkyili siitä kun aisat koskivat kylkiin mutta nyt oli riemastunut ihan suoralla tiellä.

Tällä viikolla ovat ajaneet nyt Meken kanssa pari kertaa, ensin kävivät jäällä hölkkimässä ja tänään ajoivat Konkkamäessä pari kierrosta. Siellä on sellainen suojainen muutaman kilometrin metsälenkki mitä pääsee ajamaan ympäri. Tie on pehmeää hiekkaa ja siellä ei ole muuta liikennettä. Tänään oli kuitenkin ollut metsätyömies autoineen ja motoineen siellä. Tamma oli kuitenkin ollut ihan lunkisti vaikka puukin oli kaatunut ihan vieressä. Huippua! :) Mie iloitsen täällä ihan kaikista pienistäkin edistysaskeleista. Se on huomattu että huonojakin hetkiä tulee, siispä hyvistä on otettava kaikki irti. Ja se on takuuvarmaa että pomppimiset eivät ole vielä ohitse, se vielä tulee kokeilemaan rajojaan mutta niistä selvitään!

Ajoreissut on toteutettu nyt aamuisin koska Jarra ei oikein tahdo antaa kiinni tarhasta. Se tajuaa että joutuu kärryjen eteen, silloin on siis aika hyppiä ja pukitella ja laukata tarhaa ympäri päätä viskellen :D Villi tapaus. Hankalaa kun se ei ole minkään herkkujenkaan perään, siinä ei auta leipien tai porkkanoiden kanssa mennä pyytelemään. Illalla antaa kiinni kun muut on otettu sisälle. Ei kuitenkaan tahdo jäädä yksin yöksi ulos. Mutta nuo on pikkumurheita, eiköhän tuo oppine...

 

 

Huispa oli tänään kolmas Lahdessa, onnet Rasalan suuntaan totosijasta! :)

Kuusikon harvennusta

Käytiin tänään Meken kanssa hakemassa hevosille vähän tekemistä metsästä. Vetojuhtana toimi hienosti miun vetokoukuton Mazda :D  Heitettiin pieniä kuusia joka tarhaan niin saivat nujuta niiden kanssa.

Mukavaa katsottavaa :)

 

 

 

 

 

Jäällä

Tänään käytiin jäällä. Sinne pääsivät juoksemaan Kaipia, Huispa ja Keijo. Pitkä Karhusjärven selkä oli jo niin hyvässä jäässä että kantoi hevosen. Mie olin kameran kanssa kuvaamassa kun Meke ja Jouni ajoivat. Paisteltiin lasten kanssa laavulla makkarat ja nautittiin ihanasta aurinkoisesta sunnuntaipäivästä.

Jarralla ei ole nyt ajettu muutamaan päivään, pellot on niin jäässä että sinne ei ole oikein asiaa. Kärrejä pomputtaa tosi paljon ja muutenkin maa on niin kovaa. Lunta siis odotellaan vieläkin. Sen suhteen ei tosin ole helpotusta luvassa vielä pariin viikkoon, mutta eipä tuo hevonen tarhassa rikkikään mene, odotellaan siis. Ennemmin odottaa maltilla hyviä kelejä kun hajoittaa hevosen/itsensä sen kanssa. Tamma kuitenkin tuntuu sen verran säpäkältä jotta sen kanssa saa olla varovainen.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin... :)