Johtunee osittain siitä että työkiireet ovat vieneet tämän naisen mennessään, Lappeenrannassakaan ei ole hirveästi tullut käytyä. Tai no, piipahdettua, mutta ilman kameraa.
Keväällä noissa karvaturrikoissa ei juurikaan kuvaamista tosin ole, voi vaan todeta että ovatpas
hirveän näköisiä elukoita. Odotan kyllä innolla sitä hetkeä kun Jarra hylkää tuon preeriaturkkinsa pois, tiukassa tosin näkyy olevan.
Sillä on kyllä merkillinen talvikarva, se ei ole järin tuuhea, mutta pituutta kyllä löytyy. Eikä se ole sellainen pehmeä villainen, vaan ennemminkin liukas. Omituinen :D
Kävelylenkeillä on nyt toiminut hyvin, ei ainakaan ole hirveästi moitteita kuulunut. Itse olen saanut tässä samalla vähän jäitä hattuun, pitäisi vaan yrittää malttaa ja mennä sen hevosen ehdoilla vaikka tuntuu että muut kolmevuotiaat ovat niin hirveästi edellä.
Kimmo
Mutta näillä eväillä on hyvä jatkaa, säännöllisyyttä, paljon käsittelyä ja molemminpuolisen kunnioituksen lujittamista.
Velhon leppoisan piehtarointikuvan myötä hyvää Huhtikuuta!







Meidänkin Justiina opetettiin ajolle 3 vuotistalvena ja tamma ei ollut kehittynyt nelivuotiskaudellekaan vielä kilpavauhteihin, joten treenailtiin ja otettiin rauhassa. Niinpä tamma 6 vuotiaana juoksi ensimmäisen starttinsa ;) hiljaa hyvä tulee!
VastaaPoistaSujuiko teillä Emmi opettelu kuinka helposti? Mie oon ollu sellanen kaikkitänneheti- ihminen, kummasti sitä kasvaa tässä hevosen mukana ;D Hevonen aikuistuu ja mie opin kärsivällisemmäksi. Onneksi en ite laittele tuota hevosta, voisin sanoa että siitä ei mitään tulisi. Rasalan väellä on onneksi jo kertynyt niitä jäitä hattuun kymmenien vuosien ajalta, ne saa tälläsen "aloittelevan" raviurheilijan jalat kestämään hyvin visusti maassa. Mie kyllä liitelen haaveideni kanssa aina jossain sfääreissä vaikka totuus olisikin toista...
VastaaPoista